Yki Räikkälä

Kulttuurinen ja uskonnollinen relativismi

  • Kulttuurinen ja uskonnollinen relativismi

Meillä Suomessa voi edelleen hyvin kulttuuri- ja uskontorelativismi. Jos puhutaan ismistä nimeltä ”suvakismi”, niin ei se ihan väärinkään ole. Sitä nähtävästi esiintyy myös turvapaikan hakijoihin suhtautumisessa. En pysty ymmärtämään, miksi täältä turvapaikkaa hakenut ja sen saanut voi lähteä lomailemaan maahan, josta on turvapaikkaa lähtenyt hakemaan, kuten tiedän tapahtuneen. Porissakin. Mitä turvapaikkaa he lähtivät hakemaan? Toisaalta lapsiperhe, joka ei suurin surminkaan palaisi lähtömaahansa ilmiselvän kuolemanvaaran vuoksi, palautetaan poliisisaattueessa sinne.

Vuonna 1985 meille säädettiin vapautuslaki, jonka mukaan jehovan todistajat vapautettiin asevelvollisuudesta ilman mitään muuta korvaavaa palvelusta. Uskonnollisin syin siis saivat vapautuksen. Olkoonkin, että vuoteen -69 saakka Karvian erityislaitos, johon jehovaa todistaneet siirrettiin lusimaan, oli suunnilleen keskitysleiri ja myöhemmin heidät passitettiin vankiloihin ja työsiirtoloihin. Nyt totaalikieltäytyjät, jotka perustelevat kieltäytymisensä eettisin syin, joutuvat ilman muuta vankilaan 173 päiväksi. Uskonto siis ajaa eettisten syiden yli. Jehovahihhuleille heidän jumalansa on ehdoton auktoriteetti. Suomen laki kumartaa sille. Cheers. Vapautuslaki oli ja on perustuslain ja ihmisoikeuksien vastainen. Toisaalta ei Suomessa perustuslaista muutenkaan juuri ole piitattu. Eikä ihmisoikeuksistakaan. Kansalaisten tulee olla lainkuuliaisia, mutta valtiovallan edustajien kohdalla ei ole niin nökönuukaa.

Nyt lienee jotain edistymistä tapahtuvan tässä kummallisessa erioikeusasiassa. Hovioikeus on nimittäin nyt perjantaina kumonnut siviilipalveluksesta kieltäytyneen miehen vankeustuomion. Siis jehovan palvojien erioikeus syrjii muita totaalikieltäytyjiä. Mutta tämä perustuslain ja ihmisoikeussopimusten vastainen käytäntö jatkuu vain edelleen. Ei sillä, etteikö maailma ole täynnään ihmisoikeuksien rajuja polkemisia ja julmuuksia kulttuurisista ja uskonnollisista syistä, mutta Suomi katsoo olevansa oikeusvaltio ja sivistyneen maailman riveissä.

Kulttuuri- ja uskontorelativismin tunkka tulee hyvin esille siinäkin, että Suomessa saa edelleen ympärileikata poikia uskonnollisin syin. Suomessa on myös uskonnonvapaus, johon tämäkin tympeä ja räikeä ihmisarvoa loukkaava rikos liittyy. Uskonnonvapaus koskee vain lasten vanhempia, ei lapsia. Vanhemmat saavat liittää lapsensa kirkon jäseniksi näiltä mitään kyselemättä. Kun lapsi on kirkkoon liitetty, ei sen peruminen ole ihan nappia painamalla tehty, kuten yksittäisen aikuisen eroaminen. Siihen tarvitaan kirjallinen ilmoitus, jossa täytyy olla molempien vanhempien allekirjoitus. Jos on erottu, ei lapsen huoltaja voi erottaa lastaan kirkosta, jos toinen heittäytyy hankalaksi, eikä kiusallakaan allekirjoita. Lapsella itselläänhän EI ole uskonnonvapautta.

Uskonnonvapaudesta huolimatta lapsen oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen on siis juutalaisten ja muslimien kohdalla tyyten vitsi. Ei kun poikavauvoilta esinahka vaan uskonnon alttarilla uhriksi, kun jumala on erityisen perso niille. Tyttöjen ympärileikkaus nyt on tietysti kielletty. Mutta koska kulttuuripiirteitä tulee kunnioittaa, sallivat viranomaiset periaatteessa sen, että täältä lähtee muslimiperheitä ”lomailemaan” oman kulttuurinsa maihin, kun tytär on ”siinä” iässä. Naimareissuista eli alaikäisten tyttöjen pakkonaittamismatkoja tiedetään tehdyn, jopa niinkin, että reissulta palatessa tyttö on raskaana. Ympärileikkaustapauksista ei liene todisteita olevan, mutta THL:n ja sosiaalialan ammattilaisten mukaan tällaisista tapauksista on kyllä epäilyjä. ”Riittilomalta” palaaville tytöillehän ei tehdä tarkastuksia. Tämä julmuus siis tapahtuu siis tietyllä tavalla viranomaisten suojeluksessa. Vuonna 2012 oikeusministerinä silloin ollut Anna-Maja Henriksson ilmoitti hyväksyvänsä poikien cirkumisaation kulttuurisin ja uskonnollisin syin, kunhan ”toimenpide tehdään turvallisissa oloissa”. Tietääkseni siitä lähtien yksikään hallituksemme ministeri ei ole esittänyt vaatimusta ehdottomasta kiellosta, mikäli lääketieteelliset syyt eivät sitä edellytä.

Perhevapaauudistuksen kaatoi juuri myös ilmeisesti kiista kotihoidon tuesta. Kun rahat ei riitä. Mutta entäs lestadiolaisperheet, joissa on vaikka kymmenen lasta. Tällaista perhettä tuetaan kotihoidontuella niin kauan kuin muksuja tulee. Ja niitä muksuja tulee, koska uskonto kieltää ehkäisyn. Näin kotihoidontuella tuetaan siis uskontoa, kuten STTK:n tiedotuspäällikkö Marja-Liisa Rajakangas taannoin twiittasi. Tästä riemu repesi siinä ketjussa. Eräät eivät halunneet keskustella moisesta. ”Siitä mistä ei voi puhua, pitää siis vaieta. Näin Suomessa vuonna 2018”, vastasi Rajakangas siihen. Niin, epämukavista ja hankalista kysymyksistä ei ole niin mukava esittää mielipiteitä. Annetaan mennä niin kuin on tähänkin asti menty. Helsingin Keskustan puheenjohtaja totesi, ettei käy keskustelua pohdinnoista, joissa on ”lähtökohtaisesti vinksallaan ihan kaikki”. No eipä ihme; Keskustan ydintukijoukkoon kuuluu runsaasti juuri lestadiolaisia. Rajakangas ilmoitti pohtivansa ja esittävänsä kysymyksen. Mutta näköjään kaikkea ei saa edes pohtia, saati sitten asettaa kysymyksiä.

Lestadiolaisilla on tietysti vapaus uskoa ja toimia kuten heidän uskontonsa määrää. Sitä oikeutta vain ei ole lestadiolaisperheitten äideillä. Heiltä ei ole kysytty mitään siitä, haluaako he viettää koko nuoruudesta varhaiseen keski-ikään kuuluvan elämänvaiheensa lapsentekokoneina. Mutta eipä siinä mitään – jos lestadiolaiset haluavat tehdä mukuloita pirtin täyteen, niin siitä vain. Mutta onko sitä tuettava verovaroin eli kotihoidon tuella? Rajansa kaikella, muttei nähtävästi uskonnon suvaitsevaisuudella… Nämä kotihoidon tukea saavien perheiden ne jälkeläiset, jotka haluavat päästä irti tukahduttavasta uskonelämästä, joutuvat yleensä perheittensä karttamiksi. Vanhemmat eivät enää tunnusta lastaan, eivätkä kohdatessa ole näkevinäänkään. Jos teet toisin kuin uskontomme määrää, kärsi sitten itse seuraukset. Uskontojen uhrien tuki ry:ssä näitä tarinoita riittää.

Suvakismia esiintyy paljon siellä, missä ristiriidat koskettavat omia tukijoukkoja ja annetaan asioiden tapahtua ”kulttuurin kunnioittamisen” merkeissä. ”Käsittämätön ajatus sinulta – missä kunnioitus ja suvaitsevaisuus toisia kohtaan?”, kysyi Rajakankaalta eräs keskustelija.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Juha Hämäläinen

Pidin kirjoituksesta kovasti. Se osoitti hyvin laajan epäloogisuuden yhteiskunnan asioiden hoidossa ja lainsäädännössä. Puutteet logiikassa romuttavat senkin vähän tolkun mihin kyetty.

Suomen lainsäädännön voisi mainiosti korvata yhdellä lakipykälällä:

"Järjenkäyttö on kaikessa toiminnassa Suomessa paitsi luvallista niin myös pakollista. Järjen käyttämättömyydestä voidaan langettaa järkevä sakko- tai vapausrangaistus. Syyteharkinta tapahtuu järkevästi harkiten".

Käyttäjän AaroJuhanaKustaanheimo kuva
Aaro Kustaanheimo

Uskonnonvapaus on perusoikeus ja perusoikeudet koskevat myös lapsia.
Perustuslaissa on uskonnonvapauteen ei ole määritelty ikärajoja niin kuin äänioikeuteen. Uskonnonvapauslaissa on ikärajoja. Ehkä ne voidaan tulkita perustuslain vastaisiksi.

Käyttäjän YkiRikkl kuva
Yki Räikkälä

Uskonnonvapaus on perusoikeus, joka ei koske lapsia. Äänioikeus on varsin ymmärrettävästi rajattu tiettyyn ikään. Se ei loukkaa mitään ihmisoikeutta tai perustuslakia. Mutta lapsen liittäminen seurakuntaan, uskonnolliseen yhteisöön, ilman tämän omaa suostumusta on selvä uskonnonvapauden rikkomus. Lapsen pitää olla riittävän vanha ymmärtääkseen, haluaako kuulua kirkkoon vaiko ei. Olkoon ikäraja siinä sitten 15, 16 tai 18, sama se, mutta missään nimessä lasta ei pidä liittää mihinkään uskonnolliseen systeemiin hänen sitä tiedostamattaan. Eihän ketään liitetä mihinkään yhdistykseen tai seuraan vauvana. Eikä muutenkaan ennen kuin hän itse alkaa harrastaa sitä mitä varten yhdistys tai seura on.

Ja ympärileikkaus se vasta raju perusoikeuksien loukkaus onkin. Ja peruuttamaton.

Toimituksen poiminnat